Leasing-sopimukset kirjanpidossa

Lähdetään liikkeelle leasing-sopimuksen määrittelystä ja siitä, milloin sopimus syntyy.

Leasingin määrittelyjä

Leasingin käsitteestä komiteoiden välillä on ollut alusta pitäen yhtenevä näkemys, jonka mukaan standardeja ei sovelleta vuokraukseen, joka kohdistuu luonnonvarojen (esim. öljy, maakaasu, mineraalit) tutkimukseen tai hyödyntämiseen tai biologisiin varoihin.

Virallisen määritelmän mukaan leasing on sopimus, joka tuottaa asiakkaalle oikeuden käyttää hyödykettä tietyn ajan korvausta vastaan.

Tarkemmin ottaen siis leasing-sopimus syntyy, kun asiakkaalla on

• yksinomainen oikeus käyttää omaisuutta määritellyn ajan ja
• päättää omaisuuden käytöstä.

On syytä huomata, että pieniä ja/tai lyhytaikaisia leasingilla rahoitettuja omaisuuseriä ei edelleenkään tarvitsisi kirjata taseeseen.

Lyhyt- ja pitkäaikaisuus taas määräytyy kirjanpidon muille säädöksille ominaisesti 12 kk:n rajan perusteella. Siten enintään 12 kk:n vuokrasopimukset ovat lyhytaikaisia ja sitä pidemmät pitkäaikaisia.

Palvelut

Lisäksi on tärkeää erottaa palvelun osuus varsinaisesta leasingista, koska leasing kirjataan uuden standardin mukaan taseessa sekä vastaaviin että vastattaviin. Palveluiden esittämiseen kirjanpidossa ei taas olla tekemässä muutosta, joten ne käsitellään pääsääntöisesti tuloslaskelmassa.

Avaintekijä leasingin ja siihen liittyvän palvelun erottamisessa toisistaan on kontrolli.

Kun asiakas on se, joka kontrolloi hyödykkeen käyttöä, on kyseessä leasing. Jos kyseessä on palvelu, kontrolli on silloin taas palvelun toimittajalla.

Sopimukset sisältävät usein molempia komponentteja ja lähtökohtaisesti ne tulisi eritellä toisistaan ja käsitellä omien sääntöjensä mukaisesti.

Toisaalta, jos palvelukomponenttien osuus koko sopimuksen arvosta on vähäinen, voidaan palvelut myös jättää erottelematta ja käsitellä koko sopimus kuten leasing-sopimus. Tältä osin siis palveluidenkin osuus vuokrasopimuksesta kirjattaisiin taseeseen.

Lopuksi

Kuten edellä kerrotusta voi helposti päätellä, uusi IAS:n mukainen kirjaustapa vaikuttaa monin tavoin taseen ja tuloslaskelman loppusummiin sekä näistä laskettuihin tunnuslukuihin. Koska tunnusluvut vaikuttavat usein myös luokituksiin, kovenantteihin jne., on varautuminen kirjaustavan muutoksiin todella tärkeää niin yrityksille kuin sen sidosryhmillekin.

Varmastikin on myös odotettavissa, että IFRS/IAS -laskentaa soveltavien yritysten täytyy seurata leasing-sopimusten määrää, sisältöä ja kirjauksia entistä tarkemmin. (Aiemmin kerroimme tarkemmin uudistuvan lainsäädännön vaikutuksista.)

Jos haluat tietää lisää, voit ottaa yhteyttä asiantuntijaamme.

Lähteet: www.pwc.fi, IRFS Foundation, Kirjanpitolainsäädännön muutokset – työryhmän mietintö